Marsipaanin historia

Marsipaani (saksaksi Marzipan, italiaksi marzapane – Martin leipä, nimi on todennäköisesti johdettu pyhämies Markuksen nimestä), on pääasiassa mantelijauheen ja tomusokerin sekoite, muovailtava ja elastinen massa. Sekoitteen muovailtavuuden ansiosta käytetään sitä (joko muotojen kanssa tai käsin muovaamalla) erilaisten marsipaanituotteiden valmistamiseen ilman osien liimaukseen tarvittavia lisäaineita. Marsipaanista valmistetaan konvehteja, hahmoja, kukkia, hedelmiä, kakkukoristeita, jälkiruokia ja paljon muuta. Sopivanmuotoiset tuotteet koristellaan elintarvikeväreillä ja kuorrutetaan (suklaalla, sokerilla, sitruunalla jne.). Samoin voi marsipaania ostaa ns. raakatuotteena eli puhtaana marsipaanina – ilman koristelua ja kuorrutetta (marsipaanimassa).

Marsipaanin ”aitouden” ja laadun määrittelee mantelin ja sokerin suhde, mitä enemmän mantelia, sitä kalliimpi – mantelin osuus voi olla noin 1/3 tai 1/4 tuotteesta riippuen. Esimerkiksi tarvitaan hahmojen muovailuun marsipaanimassaa, jossa on enemmän sokeria, jotta hahmot olisivat kestävämmät ja säilyisivät pidempää.

Marsipaanilla on useiden satojen vuosien pituinen makea manteleihin liittyvä historia, sillä juuri mantelilla on marsipaanissa tärkein rooli. Tarun mukaan keksittiin marsipaani Italiassa vaikeana pouta-kesänä, jolloin ainoana elintarvikkeena olivat poudasta selvinneet mantelit. Kekseliäät italialaiset tekivät mantelista leipää, pizzaa, makeaa marsipaania ja pastaa mantelikastikkeella. Mutta samalla väitetään Ranskassa, että juuri siellä keksittiin marsipaani. Mutta miten sitten on saksalaisten laita, joilla on jopa oma marsipaanipääkaupunki – entinen hansakaupunki Lyypekki, jossa valmistetaan herkullista korkealaatuista marsipaania salaisen ikivanhan reseptin mukaan jo useita satoja vuosia. Lyypekkiläistä marsipaanimassaa käytetään koko Euroopassa. Sana itsekin tulee todennäköisesti saksan kielestä. Ja tietysti on virolaisillakin oma marsipaanitarina, joka tuli hyvin tunnetuksi virolaisen kirjailijan Jaan Krossin ansiosta.

Krossin ”Mardileib” tarinan mukaisesti työskenteli Euroopan vanhimmassa apteekissa – Tallinnan raadin apteekissa (Raeapteek) (ensimmäinen kirjallinen merkintä vuonna 1422) -nokkela apteekkarisälli Mart. Kerran sairastui raatiherra Kalle ja apteekkari lupasi, että valmistaa hänelle mitridaatsiumin-nimisen ihmelääkkeen. Valitettavasti oli apteekkarilla vakava nuha. Hän aivasteli näin, että kaikki kokoon etsimänsä ainesosat lensivät ilmaan. Näin joutui Mart-sälli tekemään lääkkeen alusta alkaen uudestaan. Hän taas sekoitti lääkkeeseen muita, huomattavasti paremmin maistuvia ainesosia, kuin esimerkiksi sammakon koivet ja muut vastaavat ”lääkkeet”, sillä tiesi, että joutuu Kalle-herran kanssa sitä itsekin kokeilemaan (ettei lääke ole myrkyllinen). Jos lääke maistuu hirvittävältä, tietää Kalle-herra Martin ilmeestä, että lääke on pahanmakuinen ja kieltäytyy sitä ottamasta. Mart-sällin tekemä lääke maistui Kalle-herralle hyvin ja teki hyvää myös hänen vatsallensa. Kalle-herra antoi Mart-sällin tekemän lääkkeen nimeksi Martin leipä, jotta myös muut sivistymättömät maallikot ymmärtäisivät, mistä on kysymys.

Tallinnan Raatiapteekissa tiedettiin todellakin marsipaanin hyvistä ominaisuuksista. Marsipaania valmistettiin jo 1600-luvun alussa, jolloin Arent Passer valmisti apteekkia varten kaksi marsipaanimuottia kaupungin vaakunan kuviolla. Vuonna 1806 aloitti Tallinnan kondiittori Lorenz Caviezel säännöllisen marsipaanihahmojen valmistuksen.

Historioitsijat ovat kuitenkin olleet sitä mieltä, että marsipaani on kotoisin Persiasta, vaikka persialaisten perinteiden mukaan ei ollut sillä tämän päivän nimeä eikä merkitystä. Lääkäri Abu-Bakr Mohammad Ibn-Zakariya al-Razi eli Rhazes (865–925) ylisti sitä itämaista herkkua etupäässä lääkkeenä. Hän korosti marsipaanin myönteistä vaikutusta aivojen toiminnalle, mutta varoitti marsipaanin ylimääräiseltä nauttimiselta, joka voi aiheuttaa lihomisen (marsipaani on varsinainen energiapommi!). Marsipaani parantaa todellakin aivojen toimintaa, koska manteleissa on runsaasti lesitiiniä, joka nykyaikaisten biokemian tietojen mukaisesti parantaa hermosolujen toimintaa.

Italian, Ranskan, Saksan ja Viron lisäksi herkuttelivat marsipaanilla aateliset myös Espanjassa, Hollannissa ja Venäjällä. Venäjällä herkuttelivat sillä myös tsaarit. Marsipaani oli hyvin kysytty tavara Itävallassa ja Unkarissa. Tänäänkin ovat marsipaaniherkut Euroopassa hyvin suosittuja.

Mikä voi olla parempi kuin herkullinen joululahja? Eikö sytytä marsipaanisydän ystävänpäivänä jokaisen kaunottaren sydäntä?

Ihminen, jolla on hieno maku, arvostaa ehdottomasti sellaista lahjaa.